Aloittamisen vaikeudesta

On erittäin tyypillistä, että uuden urakan saatuamme olemme tutun haasteen edessä. Tämä haaste on aloittamisen vaikeus. Tarjouspyyntö sisältää yleensä kohteen aikataulun ja ajankohdan jolloin työt tulee viimeistään aloittaa. Joissakin tapauksissa myös töiden toteutusjärjestystä ja työn kestoa on avattu tarkemmin. Tarjouspyynnössä voi myös olla urakkaan määritettyjä välitavoitteita. On helppoa ymmärtää, että mitä enemmän tietoa on, sitä parempi. 

Kun urakkasopimus viimein allekirjoitetaan, on työmaa — lähes poikkeuksetta — jo jäljessä tarjouspyynnössä ehdotetusta aikataulusta. Urakkasopimukseen kirjataan siitä huolimatta tarjouspyynnön mukainen aikataulu, aloitusajankohta, toteutusjärjestys sekä mahdolliset välitavoitteet. Allekirjoittamisen yhteydessä sovitaan samalla aloituspalaverin ajankohdasta ja todetaan, että aikataulua tarkennetaan myöhemmin. 

Ongelmana on, että urakkasopimus on YSE98 mukainen keskeinen kaupallinen asiakirja, johon aloituspalaverin muistio ei kuulu. Toisin sanoen; aloituspalaverin muistion kirjauksilla ei ole käytännön merkitystä jos urakka muuttuu riitaiseksi. 

Miksi siis aikataulua ei päätoteuttajan toimesta revisioida jo tässä vaiheessa? Todennäköistä on, että tilaajalle ei haluta paljastaa, että aikataulusta on jääty jälkeen vaikka varsinaista työntekoa ei ole vielä aloitettu.

Aloituspalaverin yhteydessä tehdään usein työmaakierros, jotta saadaan kuva työmaan tilanteesta ja mestojen valmiudesta. Viimeistään tässä kohtaa urakan aloitusta lykätään. Mestaa ei ole riittävästi ja aloittamisessa ei ole taloudellisesti mitään järkeä — lisäksi päivitetyt suunnitelmat puuttuvat projektipankista. Kun työntekijät, muotit ja tarvikkeet on urakoitsijan toimesta varattu sopimuksen mukaiseen aloitukseen, ja kun aloitus siirtyy yhtäkkiä, on selvää, että urakoitsijalle aiheutuu päänvaivaa sekä kustannuksia resurssien ja kaluston yllättävästä uudelleensijoituksesta.

Pahimmassa tapauksessa työn aloitus siirtyy useita viikkoja ja resursseille ei ole muuta työtä, jolloin urakoitsija on pakotettu lomauttamaan työntekijöitä. Monesti urakan aloitus siirtyy kohti syksyä tai talvea — kohti epäedullisempaa vuodenaikaa. Tämä taas vaikuttaa urakkaan pienentäen työsaavutuksia jolloin ”hyvän kelin” yksikköhinnat eivät kata pakkasessa tehtävää työtä. 

Urakoitsijan tulisi jo tässä kohtaa reklamoida tilaajaa, mutta reklamaatioilla on Suomessa erittäin negatiivinen maine ja homma muuttuu yleensä riidaksi heti alussa.

Kukapa haluaa riitaa jo ennen töiden aloitusta? 

Päätoteuttajan vastuulla on huolehtia, että mestat ovat sovitusti valmiina ja yhteensovittaa eri urakoiden työt yhteen niin, että urakoitsijoille ei aiheudu haittaa muista urakoista tai mestojen puutteesta. Päätoteuttaja myös ohjaa suunnittelua ja yrittää potkia suunnitelmia eteenpäin toivotussa aikataulussa.

Miksi tämä sama kaava toteutuu lähes joka urakassa? Onko päätoteuttajien aikataulujen laadinta epärealistisempaa kuin aiemmin? Venyykö päätoteuttajan valinta tilaajan puolelta liian pitkälle? Onko tarjousvaiheen aikataulu alun alkujaan ollut toteutuskelpoinen?

Yksittäistä syytä on vaikea nimetä tai se voi vaihdella kohdekohtaisesti. Ongelma on kuitenkin käsinkosketeltava ja sen poistamiseen tulisi saada lisää paukkuja. Mielestäni kaikilla osapuolilla on peiliin katsomisen paikka. 

Tilaajien tulisi nopeuttaa päätöksentekoaan. Jos päätoteuttajan valinta venyy tai on muuten ongelmallista, suunnittelun on edettävä siitä huolimatta. Päätoteuttajien tulee kriittisemmin tarkastella laskentavaiheen aikataulun toteutuskelpoisuutta ja kireyttä. LSH-aikataulun (LSH = Lähtötieto / Suunnitelma / Hankinta) laadinta tulee aloittaa heti kädenpuristuksen jälkeen — vaikka nimiä ei vielä olisikaan sopimuksessa. Näin yleensä tilaajan kirjoilla olevat suunnittelijat tietävät, mihin suuntaan ollaan menossa ja milloin maaliviiva on ylitettävä.

On jälleen kerran aika tarttua pässiä sarvista ja pystyttävä parempaan.

Jussi Lahti

Meidän urakoitsijoiden vastuulla on laskentavaiheessa vaatia päätoteuttajilta tarvittavat lähtötiedot urakkalaskentaan sekä tutkia aikataulua ja töiden vaiheistusta kriittisemmin. Ovatko laskentasuunnitelmat sellaiset, että niiden perusteella voidaan antaa realistinen hinta? Mahdollisia lisäkysymyksiä urakkasuoritukseen liittyen tulisi esittää hanakammin. Vähimmäisvaatimuksena on ajaa varsinaisen kohteen ohi, jotta tulevan työmaan ympäröivästä alueesta saa realistisen kuvan.

Maailma ei siis ole vielä valmis.

teksti, Jussi Lahti