Yksinkertainen Maalaispoika, Tuomas Rautio

Tuomas Raution urapolkua voisi esitellä koulujen yrittäjyystunneilla tai uusyrityskeskusten ilmoitustauluilla. Raution esimerkin perusteella yrittäjäksi haluavan pitää vain uskoa itseensä, käyttää osaamistaan ja laittaa kaikki likoon. Sitä kautta saat itsesi työllistettyä ja kun opit yrittäjyyttä, voit työllistää muita ja luoda menestyvän firman. 

Tässäkin tapauksessa, asiat kuulostavat kirjoitettuna helpoilta ja suoraviivaisilta, mutta totuus on toinen. Totuus on paljon kiinnostavampi ja opettavampi. Eikä yksinkertaisesta maalaispojasta edes pitänyt tulla rakennusalan yrittäjää.

Raution kotitila Imatralla

Miehen yrittäjäura sai alkunsa pienestä pakosta. Rautio oli mukana Rauhan kylpylän rakentamisessa Imatralla, mutta työnantajan firma meni konkurssiin. Rautio halusi jatkaa rakennushommia ja päätyi yrittäjäksi. Alun perin Raution oli tarkoitus työllistää itsensä ja yhtiökumppaninsa kotikulmilla, ettei tarvitsisi jatkaa raskaissa reissuhommissa. 

— Hommahan räjähti ihan käsiin. Meillä oli jo parin kuukauden jälkeen 17 työntekijää. Alkuun teimme muuttoja sivutöinä, mutta se jäi nopeasti.

Hyvän alkustartin jälkeen tuli takapakkia, kun tiet erosivat yhtiökumppanin kanssa. Sen jälkeen yritystoiminta piti käytännössä aloittaa uudelleen nollasta. 

— Pyöritin pitkään firmaa alle miljoonan liikevaihdolla. Tein itse töitä ja vuokrasin miehiä työmaille ympäri maata.

Raution mukaan käännekohta oli se, kun Janne Ikonen tuli taloon vuonna 2015 ja Johannes Arola seurasi pian perässä. Ikonen kannusti Rautiota laajentamaan firmaa ja kasvussa auttoi se että Arola otti urakkahinnoittelun vastuulleen. 

Johanneksen ja Jannen nimet vilahtelevat usein Raution puheissa. Yrittäjä kiittelee miehiä yhteistyöstä ja sadattelee samaan aikaan yrittäjyyden raskautta.

— Nämä 12 vuotta ovat tuoneet varmaan 30 kiloa lisää elopainoa. Aina silloin tällöin tarvitsen lohtupullaa ja työ on pelkkää istumista.

Nyt uutta kasvua haetaan projektipäällikkö Jussi Lahden avustuksella. Hän vastaa pääkaupunkiseudun urakoista. Suurin osa yrityksen projekteista on pääkaupunkiseudulla. Kymenlaaksossa on ollut myös hyvin töitä, mutta Etelä-Karjalassa viime vuodet ovat olleet hiljaisia. 

Mutta millainen on 12-vuotias Torppari-yhtiöt? 

— Se on kuin esiteini, jolla kivekset ovat juuri laskeutuneet. Kasvuiässä, mutta rauhoittumaan päin, vastaa Rautio.

Rautio arvioi työllistäneensä 12 vuoden aikana noin 400 työntekijää. Hyviä työntekijöitä on nykyään vaikea saada ja alalla on työntekijän markkinat. 

— Hyvät miehet viedään käsistä ja osa haluaa hinnoitella itsensä uudelleen aina välillä. Tuntuu, että suomalainen rakennusmies on jo kuollut sukupuuttoon. Meilläkin on yhä enemmän ulkomaalaisia työntekijöitä, jotka ovat kyllä kovia tekemään töitä. 

Rautio hyväksyy sen, että joskus työntekijät haluavat käydä kokeilemassa onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Osa työntekijöistä haluaa palata Torpparille, koska siellä asiat toimivat ja esimerkiksi työvaatteisiin ja -välineisiin satsataan. 

Työntekijöiden hyvinvointi on Rautiolle tärkeää. Hän paljastaa käyttävänsä työntekijöihin samoja metodeja kuin lapsiinsa.

— Kyllähän uhkaus, lahjonta ja kiristys toimii niin kotona kuin töissä. Oma työni on yhtä neuvottelua, kun yritän saada puhumalla muut muuttamaan toimintatapojaan, myhäilee Rautio.

Rautiolta itseltään jäi ammattikoulu kesken ja mies ehti kokeilla muun muassa rengasalaa ja metsäkoneen kuljettamista ennen kuin löysi itsensä rakennustyömaalta. Vuosien myötä ammattitaito karttui. Myös yrittäjyyden Rautio on oppinut työtä tehdessään.

— Suurin oivallukseni 12 vuoden aikana on ollut kärsivällisyyden merkitys. Mikään ei tapahdu hetkessä, pitää elää päivä kerrallaan.

Rautio mainitsee paheekseen liiallisen työnteon. Vaikka kohtuus ei kuulu miehen repertuaariin, ei hän kadu yritykseen upotettuja työtunteja.

— Vaikka kävisi niin kehnosti ja firma menisi nuriin, niin kyllähän näitä kokemuksia ja tätä taitoa voi jossain muussakin hyödyntää. Ja kokemuksillahan tässä eletään. 

42-vuotias yrittäjä suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti tämän hetken epävarmuudesta huolimatta. Yrityksen tavoitteena on terve kasvu, maan johtavien rakentajien joukkoon. Kasvusta huolimatta yrittäjä ei aio luopua sloganistaan “On hyvä renki, mutta huono isäntä”.

— Näissä hommissa pitää olla nöyrä, mutta silti ei saa nöyristellä. Vaikka renki hoitaisi kuinka hyvin hommansa, ei hänen pidä päästä isännäksi. Samalla tavalla tuli on hyvä tulisijassa, mutta sitä ei saa päästää valloilleen.

Rautio kertoo, ettei hänen arkeensa mahdu työn ja lasten lisäksi paljoakaan muuta. Lomillaan imatralainen kuitenkin ahmii elämäkertoja, joista ammentaa itselleen vertaistukea ja lievitystä ajoittaiseen stressiin. Torppari Yhtiöiden tarinassa on vielä monta tyhjää sivua. 

— Olisi kiva, kun tästä hommasta jäisi jotain käteenkin. Se vaatii lisää hyviä työntekijöitä ja hyviä aliurakoitsijoita ja jopa pientä muutosta markkinoilla, ettei mentäisi aina vaan halvan hinnan perässä. Mutta katsotaan miten tässä käy. Elämää ei pysty käsikirjoittamaan. Olemme lopulta kaikki vain höyheniä tuulessa.

teksti, Jorma Koski